Niinkuin tytöt niin myös puvutkin ovat erilaisia. Toinen haluaa leveähelmaisen prinsessan puvun mihin liimataan strasseja. Helma on osittain kaksinkertainen ja yläosaan tehdään vedos. Selän puolelle tulee nyöritys, josta voi pukua kiristää tarpeen mukaan. Vähän niinkuin elokuvassa Tuulen viemää. Puku vaatii myös vannealushameen. Kangas on tuotu Thaimaasta silkkinä, mutta koepolton jälkeen paljastui, että silkkiä se ei ole. Kaunis puku siitä kuitenkin tulee, mikäli onnistun tehtävässä.
Toiseen pukuun valittiin ryppytafti, mikä tuottaa ongelmia varsinkin silityksessä. Se oikenee jos silittää liian kuumalla tai painaa liian kovaa. Helmaan tehdään lisää elävyyttä rypyttämällä sitä käsin lisää. Yläosaa koristaa pitsi, mikä ulottuu toiselle olkapäälle. Alle tulee tyllialushame, vannetta tämä neitonen ei halunnut. Muuta koristetta tähän pukuun ei sitten tule kuin tyttö itse, nätti kuin mikä.
Kahden viikon verhosession jälkeen alkoi vanhojenpäivänpukujen ompelun loppuunsaattaminen. Ensin valmistui vaaleanpunainen ryppyhelmainen puku. Tyttö oli laihtunut muutamia kiloja, mutta siitä selvittiin puvun yläosaa kaventamalla. Lopputulos oli onnistunut ja puku istui neitosen päällä kuin sukka jalassa.
Vaalean puvun kanssa oli ongelmia enemmän, onneksi sain vinkkejä Essiltä. Muutamista yksityiskohdista oli pakko luopua, kun en saanut niitä helpolla onnistumaan. Jäljellä oleva aikakin alkoi uhkaavasti loppumaan. On se kumma, että aina tulee pikkuisen kiire.
Puvut ovat jo niin valmiita, että toinen sovitus on kohta tarpeellinen. Sitten teen toiseen pukuun silmut nyöriä varten ja toiseen pitää pitsi asetella, kun puku on tytön päällä.
Tekemällä oppii ja tästä työstä minä nautin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti